Miten telematiikka tekee teistä turvallisempia?

Maanteiden pientareilla vilisevillä liikennemerkeillä, opasteilla ja tiesääasemilla on kaikilla roolinsa tieverkon turvallisuudessa. Ne ovat osa telematiikaksi kutsuttua kokonaisuutta, joka on olennainen osa teiden turvallisuutta ja käytettävyyttä. Tekniikan määrä teillä on jatkuvasti kasvamassa ja tässä kirjoituksessa kerron, millaisia muutoksia on luvassa.

Telematiikka mahdollistaa teiden reaaliaikaisen seurannan ja ennakkotietojen antamisen teiden olosuhteista läpi vuoden. Ympäri Suomen tieverkkoa sijaitsevat tiesääasemat mittaavat muun muassa tienpinnan lämpötilaa ja kosteutta. Olosuhteita seuraamalla alueurakoitsijat ja kunnossapitäjät saavat ajoissa tiedon talven tulosta: kun tien lämpötila alkaa lähestyä jäätymispistettä, saadaan suola-autot lähetettyä liikkeelle ennen, kuin mustaa jäätä ehtii syntyä.

Toinen tuttu esimerkki telematiikan sovelluksista on jokakesäinen juhannusliikenteen tarkkailu. Asfalttiin piilotetut mittausasemat ja väylien liikenteenseurantakamerat koostavat reaaliaikaista tietoa teiden käyttöasteesta ja välittävät ruuhkan kasaantuessa tiedon eteenpäin liikenneviranomaisille. Ruuhkatiedotteet ovatkin juhannusviikonlopun vakituinen ohjelmanumero.

Tulevaisuudessa joustavampaa ja tarkempaa teknologiaa

Teknologian kehitys tekee telematiikasta ketterämpää ja mahdollistaa nopean reagoinnin muuttuviin tilanteisiin teillä. Esimerkiksi Kehä III:n yllä näkyvien tiedotusopasteiden kaltaiset muuttuvat liikennemerkit tulevat lisääntymään muuallakin Suomessa. Normaalisti Kehä III:n tauluilla näytetään tien ja ilman lämpötilat, mutta tarvittaessa niillä voidaan tiedottaa autoilijoita myös mahdollisista tiesuluista tai ruuhkista.

Joustavuus näkyy myös muuttuvien rajoitusmerkkien laajemmassa käytössä. Muuttuvien nopeusrajoitusmerkkien myötä kesäkauteen – ja takatalven iskiessä takaisin talvirajoituksiin – siirtyminen käy joustavammin. Nykyiset nopeusrajoitusmerkit tulevat korvautumaan täysvärimatriisiopasteilla, joihin voidaan ohjata eri nopeuslukemat tai varoitusmerkit ilman rajoitteita.

Toinen telematiikan kehityskohde on tutkapohjainen häiriöhavaintojärjestelmä. Häiriöhavaintojärjestelmiä käytetään muun muassa maantietunneleissa, risteyksissä tai muissa ruuhkautuvissa paikoissa, joissa ne varoittavat esimerkiksi väylälle pysähtyneistä kulkuneuvoista. Tutkapohjainen järjestelmä eliminoi Suomen ympäristölle ominaisia häiriötekijöitä, kuten lunta ja vettä, joista kamerapohjaiset häiriöhavaintojärjestelmät tekevät runsaasti virhehälytyksiä.

Miten maanteiden telematiikka rakentuu?

Telematiikan suunnittelu lähtee liikkeelle Väyläviraston tiesuunnitelmasta. Kun tiehanke on lyöty lukkoon ja konkreettiset suunnitelmat ovat valmiit, määrittelevät EU-direktiivit ja liikenneohjausmääräykset mihin kohtaan uutta väylää on sijoitettava mitäkin merkkejä.

Mittaus- ja sääasemia sekä liikenneseurantakameroita sijoitetaan esimerkiksi kriittisiin liikenteen solmukohtiin, joita halutaan seurata tarkkaan. Jokin alue taas voi maastonsa tai sääolosuhteidensa puolesta vaatia erityistä huomiota – kaiken kaikkiaan mittaus- ja sääasemia on sijoitettu kattavasti ympäri Suomen tieverkkoa.

Tiesääasemat, mittauspisteet, liikennevalot ja -kamerat vaativat tietysti myös mittavan sähkö- ja tietoverkon toimiakseen. Modernin liikennetelematiikan suunnittelu onkin eräänlaista palapelin rakennusta. Se pitää sisällään kaapelointia, laiteasennuksia ja -kytkentöjä sekä tarkastukset ja käyttöönoton.

Caverion on ollut telematiikan hankkeissa mukana jo vuodesta 2005, ja hoidamme kaikki työvaiheet alusta loppuun. Jos haluat jutella lisää, ota yhteyttä.